Täpinä

Nyt se pentukuume sitten iski. Ja minä kun luulin ettei sitä tapahdu, vaan pysyisin melko neutraalissa tilassa. Plärään samoja kuvia pennuista läpi tuhannetta kertaa ja perhoset valtaavat mahan. Edes ajatus kusilammikoista lattialla ja syödyistä huonekaluista ei aiheuta ärsytystä. Nimivaihtoehtoja olen koonnut A4 täyteen ja hommannut kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta pentukrääsää. Ei siinä, onhan siitä jo se 6 vuotta kun viimeksi olen tätä kuumetta potenut. Yh.
Pentuja päästään katsomaan 20.pv. Avokki ei ihan arvosta 450km ajomatkaa suuntaansa, mutta on sekin ihan innoissaan vaikkei tahdo myöntää.

Mitä kouluun ja töihin tulee, niin tuntuu mä olen vihdoin löytänyt sen alan joka tuntuu omalta. Sellainen missä mun ei pääsääntöisesti tarvitse poistua kotoa eikä tarvitse stressata unirtymistä, tai lähinnä sen puutteesta.

Jottei tästä tulisi liian positiivinen postaus, niin mainittakoon että energiaa syö aivan hirveästi nää kivut mitä keli aiheuttaa. Kamalan mielelläni en liiku peiton alta mihinkään, jollei ole pakko.

 Ainiin, Avalla onkin nyt sitten valeraskausoiretta. Ei onneksi ilmene muuten, kuin lievänä maidontuotantona ja turvotuksena. Maalailen tässä tietysti piruja seinille siitä että iskisi samanlaisena kuin Lunalla. Toivotaan että ei. En halua enää ikinä joutua tilanteeseen, jossa mietin edes hetkellisesti sen mahdollisuutta että koirani olisi seuraava neitsyt maria.