Niin no, se uusivuosi meni jo muutama viikko sitten. Anyways, ajattelin kokeilla josko bloggailu lähtisi taas sujumaan "muutaman" vuoden tauon jälkeen. Keskenhän tämä ulkoasullisesti vielä on, mutta menkööt.
Vielä en tiedä, että mitä kaikkea tulen tänne lopulta kirjoittelemaan, mutta jos sanon että vähän kaikkea maan ja kerrostalon viidennen kerroksen väliltä, en varmaan hirveästi valehtele.
Jospa minä sitten pitäisin jonkinsortin esittelyn poppoosta, jonka kohellusta blogista jatkossa voi seurata niin halutessaan.
Itse pääperkele näppäimistön äärellä on 19 -vuotias naisenalku, jonka intohimoihin voidaan laskea pizzan, piirtelyn ja asioiden ylianalysoinnin lisäksi sohvan nurkassa nököttäminen, kera läppärin ja tee- tai kahvikupin. Kupin joka menee nurin. Joka prkleen kerta. Tästä voimme kiittää porukan nuorimmaista, Avaa. Tuo omasta mielestään sylikokoinen, kahdeksan rodun sekamelska, jonka mielestä on ihan hirveän hauskaa läimiä tassuilla kun on asiaa. Unohtamatta tietenkään kainaloon sukeltamista, mieluiten vauhdilla. Avan kanssa harrastellaan kotitokoa ja suunnitellaan tulevaisuuden varalle kaikkea mukavaa. Rakas möllykkä.
Sitten on Luna, a.k.a. paniikkinappula, hedelmälepakko ja karvaohjus. Koira jonka piti olla minulla vain pari kuukautta hoidossa. Nyt kuitenkin kaksi vuotta hakattu päätä seinään yhdessä. Luna hoitaa sohvaperunan virkaa ja pitää huolen siitä että perkeleet lentävät jatkossakin. Pieni nappisilmä.
Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä, avomieheke ja porukan aivot. Hän, joka kiroaa säännöllisin väliajoin akkalaumansa olemassaoloa. Hän, jonka kainaloon minä vuorostani voin sukeltaa, kun liian monta kuppia on kaatunut.
