Kaksi kuukautta on vierähtänyt hirveän nopeasti. Pieni Pohjan Akka on kasvanut hirmuisesti ja kerennyt pudottamaan neljä etuhammasta, kärsinyt kertaalleen mahataudista, vetänyt muutaman tuhat hepulia ja aiheuttanut Avalle harmaita hapsia. Kaikesta huolimatta Ava ja pieni Lohipulla ovat parhaat kaverukset, eikä mene yötäkään niin etteivät ne nukkuisi yhdessä läjässä.
Louhi on mitä mainioin otus. Pieni koira isolla egolla, jolle henkilökohtaisen tilan määritelmä on täysin tuntematon. Ei väliä mitä teet ja missä olet, pikkukoira seuraa ja koittaa kaikin keinoin päästä syliteltäväksi. Louhella on myös hauska tapa työntää kuononsa sohvan istuintyynyjen väliin ja puhaltaa, niin että siitä kuuluu komea törinä. Tämä saa tietenkin naurua ihmisissä aikaan, ja siitäkös pieni innostuu lisää. Lohipullalla on myös tapana ilmaista mielipiteensä ihmeellisillä mutinoilla ja rutinoilla, tarpeen vaatiessa myös kiljumalla. En oikein osaa päättää pidänkö tästä tavasta vaiko en.
Tuhoja neiti ei ole juurikaan tehnyt. Kerran repi tapettia, mutta se taitaakin sitten olla se suurin tuho tähän mennessä.
Ensivuodelle on kehitelty jo suunnitelmia, muutamat näyttelykäynnit, pentutreffit, pentujen ratatreenit ja reissu Kuusamoon. Lisää on varmasti tiedossa, mutta josko sitä koittaisi ensin edellämainituista selvitä.
Aiemmin tällä viikolla Louhi pääsi rälläämään kahden hienon salukinuorukaisen kanssa. Alkujännityksestä päästyään pieni koitti urhoollisesti viipottaa Kirpun (Non Serviam Folie à Deux) ja Mitsun (Non Serviam Fautrix Animae) perässä. Tulipa samalla reissulla nähtyä myös muita Hyden laumalaisia.
Tänään vaihtuu myös vuosi. Jännityksellä odotan miten pentu reagoi paukkeeseen. Avahan ei raketeista ole moksiskaan, joten toivotaan että sen tyyneydellä olisi pentuun positiivinen vaikutus.
Tämä vuosi ollut erittäin tapahtumarikas, niin hyvässä kuin pahassakin. Saas nähdä mitä kaikkea ensi vuosi tuo tullessaan.
