Arki on lähtenyt Louhen kanssa rullaamaan paremmin kuin hyvin.
Pentu on lähestulkoon sisäsiisti jo nyt, mitä yöllä tekee yhdet pissat paperille.
Kissat on hirmu hauskoja leikkikavereita ja Avan häntää on kiva jahdata.
Tuhojen määrä on pyöreä nolla, ainakin vielä tässä vaiheessa. Kaiken kaikkiaan aivan tavattoman helppo pentu. Ruokaansa Louhi vahtii kuin pahempikin peto ja ollaankin pikku akka ruokittu erillään muista, konfliktien välttämiseksi. Pentu on vähintään yhtä ahne kuin Ava, mutta minusta se on pelkästään positiivista.
Ava on ottanut melko äidillisen roolin, katsoo pihalla pennun perään, putsailee sitä ja leikkii todella nätisti ja varovasti. Ilo katsella miten hienosti nämä kaksi tulevat juttuun, etenkin kun pelkäsin ettei Ava lämpenisi pennulle kovinkaan nopeasti. Mutta toisin kävi ja oon aivan hirmuisen ylpeä meidän teinistä.
Mä olen taas vaihteeksi lähes liikuntakyvytön ja reissua reumapolille pukkaa. Vasen lonkka tulessa, oikea olkapää kipeytyy pienestäkin rasituksesta ja kipu säteilee rintaan, aiheuttaen viiltävän tunteen jokaisella hengenvedolla. Särkylääkkeitä menee kuin karkkia, mutta niistäkin on vain hyvin rajallinen apu, lähinnä vievät vain pahimman piikin. Onnea on sauna, jossa kipu helpottaa edes hetkeksi.
On se kiva, kun on juuri täyttänyt 20v. ja kroppa huitelee jo eläkeiässä.
Täytyy koittaa saada pennusta kuvia, jahka keli muuttuisi vähän kirkkaammaksi. Tuo harmaa ja kolea keli ei ihan ideaali ole kuvaamisen, saatika kropan ja mielen kannalta.
