Avalla loppui juoksut tuossa parisen viikkoa sitten. Vuodon loputtua meni vuorokausi ja alkoi valuttamaan kellertävää ja haisevaa eritettä. Siinä sitten pahinta peläten Evidensiaan. Kohtu oli oikein siisti, ei merkkiä tulehduksesta. Antibiootit emätintulehdukseen.
Toivotaan ettei sillä nyt pamahda kunnolla valeraskaus päälle.
Vähän on laiska ja nisät turvoksissa, ja entistä ahneempi. Toivotaan nyt että pahemmaksi ei mene.
Tai ainakaan niin pahaksi kuin Lunalla kerran oli. Sillä valutti nisät oikein huolella maitoa, pehmoja ei hoivannut, mutta aloitti synnytyksen oikein oppikirjojen mukaan. Lämmön laskut ja nousut, hirveää petailua, ja lopulta näkyviä supistuksia, joiden saattelemana siltä valahti vaaleanpunainen limaklöntti. Siinä tuli viikonloppupäivystykset soiteltua tuloksetta läpi, mutta seuraavana maanantaina päästiin vihdoin lekuriin. Tyhjähän se koira oli, kun ei mitään mahdollisuutta ollut että kukaan olisi astumaan päässyt. Tosin pakko myöntää, että hetken aikaa pelkäsin sen olevan seuraava Neitsyt Maria. Vieläkään ei tiedetä mikä se limaklöntti oli joka pihalle putkahti.
Viime viikko oltiinkin Avan kanssa vanhempien luona, ne perkeleet kun otti lähti Ausseihin lomalle. Elukkavahdin hommia siis. Voin sanoa että siinä on hiukan hommaa, kun hoidettavana on neljä vuohta, lammas, kanoja, kaneja, kissoja ja viisi koiraa, Avan lisäksi. Huh, vaan selvittiin siitäkin kunnialla. Kahdella itkupotkuraivarilla. Tuli myös opittua että tämä rakas karvalapsi mahtuu tulemaan kissanluukusta läpi, jos pöydällä on pizza.
